Anna Valosi loistaa - Näin Näkijä näkee Sinut!

Oppaani ovat monta kertaa elämän tiimelyksessä todenneet minulle; Anna valosi loistaa! Tämä on varmasti hyvä neuvo meile kaikille. 

Mutta mitä se todella tarkoittaa? Tiedätkö tai koetko, että Valo-rakkaus on olemuksesi ydin? Luin viime viikolla erään USA.laisen näkijän kirjoittaman kirjan elämästään. Häneltä kysyttiiin näkeekö hän kaikissa ihmissisä valon ja olin hyvin hämmästänyt kun hän vastasi että ei...Hän näkee valon vain osassa ihmisiä, mutta osassa vain pimeyden. Itse en ole vielä kohdannut olentoa, jonka ytimessä en olisi nähnyt valoa, vaikka on ihmisiä jotka kovasti yrittävät sen peittää.Joskus tosin kestää aikansa ennenkuin saan tuon valon houkuteltua esille, mutta toistaiseksi se on aina onnistunut, olipa kyse minkälaisesta olennosta tahansa ;)

Miten ihminen yrittää peittää valonsa? Se näkyy näkijän silmille siten, että ihminen pyörittää omassa mielessään joitakin uskomuksia ja tarinoita omasta "minästään" ja luulee niiden olevan totta. Vaikkapa miten vanhemmat, yhteiskunnan yleiset uskomukset tai uskonto häntä hänen omasta mielsestään arvottaa. Yleensä näillä tarinoilla ei ole mitään todellisuuspohjaa, mutta ihminen uskoo niihin vakaasti, sillä hän ei ole koskaan pysähtynyt miettimään mikä on totta ja mikä ei. Ovato ajatukset todellisisia?? Robotti-ihminen saattaa elää omassa pienessä kuplassaan vaikkapa koko elämänsä. Jos tuo kupla on "myönteinen" voi elämä tuntua suhteellisesti ottaen ihan mukavalta, mutta vain kärsimysjaksojen välissä.  Ihmisen minäkuva määrittelee tunteeko ihminen itsensä hyväksi, jolloin hän antaa valonsa loistaa, tai huonoksi, jolloin hän uskoo tähän totuuteen ja itse sulkee sisäisen valonsa lähteen, tai ainakin yrittää niin tehdä. Ihminen ei kuitenkaan OLE minäkuvansa, ei  hyvä taikka huono sellainen. Kuva on vain kuva, ei mitään muuta.  

Kun katsoo ihmistä näkee melko helposti millaisessa uskomuskuplassa hän vaeltaa ja samassa herää myötätunto ja jopa halu herättää sisäinen valo. Kuitenkin tiedän, että paras tapa herättää "toisten valo" (Ei ole olemessa ketään toista) on voimistaa omaa valoaan. Emme ole täällä "pelastamassa maailmaa" vaan häräämässä harhasta ja illuusiosta jota kuplamme edustaa, vaikkapa käsityksisämme maailman suhteen.

Useat meistä henkisen tien tallaajista olemme jo tietoisia näistä ylläolevista seikoista, emmekä sokeasti usko siihen mitä liikkuva mieli tarinoi. Gangaji sanoo kirjassaan Löydä sisäinen loisteesi hienosti tästä asiasta:

 " Oman tarinan kertominen on useimpien tällä planeetalla elävien ihmisten ensisijainen uskonto.Oma tarina sijoittuu kehoon, heimoon, kansaan, uskontoon, "meihin". Tämä selittää, miksi planeetta on jatkuvasti sotatilassa ja miksi sinäkin olet sodassa itsesi kanssa. Jos pystyt tunnistamaan tarinasi, se muuttuu tieodostamattomasta tietoiseksi. Näet,mikä tuo tarina on ja voit lakata noudattamasta sitä ikäänkuin se olisi totta."

Kun sitten olemme tulleet tietoisiksi valostamme, on aina ryhtyä tietoisesti valoamme myös voimistamaan ja myötätunto eli Rakkaus on sen voimistajana parasta a-luokkaa! Mitä enemmän sinulta löytyy rakkautta eli armoa Itseäsi kohtaan, sitä enemmän sitä löytyy "muita" kohtaan ja lopulta huomaat itse olevasi SE - Valo-Rakkaus jolla ei ole mitään rajaa, eikä mitään pyyteitä. Meditaation, itsetutkiskelun ja rakkauden myötä valosi voimistuu itsestään, mutta lisäksi monissa traditioissa niin Intiassa kuin Tiibetissä, kuten myös Kristinuskossa on kerrottu ihmisistä jotka rakensivat  Valokehon tai Sateenkaarikehon, Timanttikehoksikin kutsutun.

Lama Achuk Rinpoche who manifested the rainbow body

Alkemia tarkoittaa juuri tätä. Ihmisen raudasta taotaan hengen kultaa. Sateenkaarikeho-harjoituksia ja visualisointeja on olemassa runsaasti varsinkin Tiibetin Buddhalaisessa perineessä. Itsekin olen tehnyt näitä harjoituksia ja useita vuosia, mutta vasta Asthanga-joogan harjoittaminen muutamia vuosia sitten intensiivisesti toi kaksi voimakasta Valona OLEMISEN kokemusta. Kyse  ei ole siis näkemistä tai muusta yhtä kesystä touhusta vaan siitä, että kehosi alkaa muuttua aalloksi ja KOET fyysisesti olevasi valoa ja värähtelyä.

Nuo kokemukset olivat NIIN voimakkaita, että tuolloin itse pysäytin ne, sillä pelkäsin etten pääse palaamaan takaisin tähän maailmaan. En siis selvästi ollut aivan valmis tuohon kokemukseen. Kuitenkin sen anti oli todella mahtava! Se hävitti loputkiin aineeseen uskomisen harhat. Aine on vain ja ainoastaan värähtelyä ja energiaa tietoisuudessa. Aivan kuten fyysikkommekin jo asian kertovat. On kuitenkin eri asia tietää se teoriassa kuin kokea se. Suosittelen kokemusta :)  Kundaliini ja tulihengitys  eli erilaiset shaktit kuuluvat tähän harjoitteluun olennaisesti. Kehon kanavien on oltava avoimet. Koin, että kun valokeho aktivoitui siinä seitsemän päächakraa harmonisoitui toisiinsa, ikäänkuin loksahti paikoilleen. Jos yksikin keskus ei ole avoin tai tasapainossa, se todennäköisesti estää valo-prosesseja aktivoitumasta. LÄSNÄoleminen ja tunteiden tunteminen sellaisenaan, ilman kaunistelua tai kauhistelua on myös ehdoton vaatimus sille, että tämä koetaan.

Viime keväänä koin myös tilan, jossa olin pimeässä huoneessa ja päässä, kruunussa syttyivät valot palamaan. Se oli todella hassu kokemus ja sai minut hihittelemään omituisesti :) Myöhemmin kuulin,  että Krunussa on todellakin tällaisia valoja, jotka voivat syttyä loistamaa. Ja olen kuullut kahden muunkin henkilön kokeneen tämän saman, toinen asuu myös Oulussa, toinen USA.ssa.

Kun olen kertonut joskus näistä kokemuksista joillekin ihmisille, on ensimmäinen kysymys yleensä: "Näkikö kukaan muu sitä?" No enpä yleensä meditoi omaa meditaatiota tai tee näitä harjoitusia suurissa joukoissa, joten vallitettavasti sanon että ei nähnyt. Monia muita "yliaistillisia"kokemuksia ystäväni ovat kyllä olleet todistamassa matkan varrella. Mutta itseasissa en tarvitsekaan ketään uskomaan kokemuksiini, enkä kerro niitä huomiontarpeessa, vaan siksi, että nyt on sen aika. Luulen, että on muitakin ihmisiä jotka ovat kokeneet kaikenlaista uskaltamatta kertoa kokemuksistaan. Suomessahan tämä on paljon harvinaisempaa käsittääkseni kuin jossain muualla. Siksipä siis kerron ja  jos Sinua kiinnostaa voimistaa omaa valoasi, niin kursseillani se onnistuu. Opit myös harjoituksia, joita voit tehdä kotona.  Yksi voimallinen lamppujen syttyttäjä on tietenkin seksuaalisuus ja tantra. Perinteisessä tantrassa energia kulkee ihmisen oman chakrajärjestelmän kautta ja sitä ei haaskata orgasmiin perinteisin tavoin. Toinen tapa on kosminen tantra, jossa energia virtaa KAHDEN järjestelmän kautta. Tätä mm. muinaiset Egyptiläiset käyttivät, näin olen muistavinani ;) Tämä tapa on voimallinen ykseyden kokemusten tuoja. Kaksi ON yksi.

Tiibetissä on edelleen mm. nunnaluostari, jossa sateenkaarikehoja luodaan ja kehollisen kuoleman hetkellä olemuksen elementit, viisi elementtiä, hajoavat toisiinsa ja lopulta koko keho häviää tai osittaisen valokehon luomisen tapauksissa sattaa jäädä kynsiä tai hiuksia jälkeen. Tässä linkki sivustolle, jossa kerrotaan aiheesta ihan mukavasti:  http://soonyata.home.xs4all.nl/sorubasamadhi.htm

Mainitsin nunnaluostarin siksi, että sen olemassaoloon voi tuttavani vahvistaa siellä käyneenä, mutta on olemassa myös paljon muita henkilöitä, jota harjottavat tätä alkemian muotoa ja lähtevät tästä Samsaran pyörästä jälkeä jättämättä. Jeesuskin taisi lähteä ja jo aiemmin Elias ennen häntä. Raamatusta voit lukea myös kohdan, jossa opetuslapset hätäileävät kun Jeesus tulee vuorelta mietiskelemästä ja hän loistaa valoa kirkkaasti  niin, että vaatteet ja ääriviivat kehossa katoavat.

Meidän ei tarvitse matkustaa kuitenkaan ajassa päästäksemme Valon jäljille. Yhä tänä päivänä elää ihmisiä, jotka loistavat aivan fyysisin silmin nähtävästi ja tähän arktikkelliin liitän pari kuvaa heistä: Toinen kuva osoittaa Jaanan kuvaamana, että kun valovoimainen artisti virtauttaa luovuuttaan konsertissa hän on varmasti kytkeytynyt korkeampaan itseensä ja pieni minuus on ainakin hellisesti syrjässä. Toisessa kuvassa Anette Carlström on OM-meditaatiossa ja säteilee valoa. 

(Kiitos Eva T tai Y kun saan käyttää kuvaa:) Kolmannessa kuvassa  eräs Lama luo Valokehonsa kuvattavaksi. Lootus, joka on kuvassa ei siis ollut siinä alunperin. Jännä juttu meille LOOTUSKOULULAISILLE  tuokin.Meissä ihmisissä kasvaa monenlaisia valon lootuksia :)  

MIksi sitten vaivautua kutomaan keho valosta, eikö tämä tavallinen kulkuväline riitä? Joillekin se riittää vallan mainiosti. Tämä tie ei todellakaan ole kaikille. Mutta jos se SINULLE, niin sinä tiedät sen, koska sydämesi palaa tätä tietä kulkemaan. Voittaa kuolema ja karma, sekä elämänpyörässä pyöriminen ei ole tänä päivänä enää vain harvoille ja valituille tarkoitettu tie. Mielemme yrittää monesti perustella vaikkapa tähän tapaan: Se kuului menneisyyden joogeille ja mestereille, ei tavallisille ihmisille. Tämäkin on uskomus joka on todistettu vääräksi. Nykyaikoinakin on elänyt länsimaissakin Tiibetin buddhalaisia harjoittajia, jotka elivät aivan tavallista työssäkäyvän lapsiperheelllisen arkea, mutta kun lähdön hetki koitti, he lähtivät valona. He eivät ole pitäneet meteliä itsesään, eikä meidänkään tarvitse pitää, mutta jos aijomme edetä on hyvä harjoittaa...Rakkautta ja myötätuntoista ystävällisyyttä ainakin ja ehkä ottaa järjeämpiäkin keinoja käyttöön. Jos sen sijaan tämä maailma vielä riittää kaikkineen sinulle, niin sekin on ihan ok. Kuitenkin vielä kerran: Anna valosi loistaa ARJESSA vaikka et tekisi yhtään mitään muuta "harjoitusta" sillä arki onkin se paras harjoitus, jossa taitomme punnitaan!  Iloisiin kuulemisiin...Marjut

(Jos sinua kutsuu opiskella enemmän tätä vaikkapa Tiibetin Buddhalaisin menetelmin etsi tietoa nimellä: Dzogchen)

LOKAKUUSSA 11.10.su kello 10.30-15.00 luvassa lisää tästä aiheesta kurssilla Oulun Alppilassa.

Yhdessä Veli Matin kanssa ohjaamme tuon kurssin.

Samoin Pelosta rakkauteen-kurssilla 25.10. su käymme läpi voimallsiia harjoituksia myös näistä perinteistä.

Moniulotteinen ihminen -illat tiistaisin, yhdistävät sinua yhtä voimakkaammin sisäiseen valoosi. 

Olet lämpimästi tervetullut! Solarel.nettisivu.org

PS Anteeksi kirjotusvirheet, koneeni hidastelee...kenties se yrittää kertoa minulle, että on aika entisestään hidastaa vauhtia! No, lähdenkin tästä Lama Rabsangin meditaatioon :))

-- 

Päiväelämän Unikuvia

Tahdon tällä kertaa kertoa tavastani hahmottaa todellisuutta, jossa koen eläväni. Et ehkä ole tullut ajatelleeksi sitä, että jokaisella ihmisellä on oma todellisuutensa, vaikka maailamme näyttävät koskettavan toisiaan joissain kohdissa. Niin kauan kun ihminen ei ole herännyt tai havahtunut elämänsä unesta,todellisuus on kuin kupla jonka ympäröi häntä. Ehkä havahtuminen onkin kuin tietoisessa tai selkounessa olemista; tietää, että näkee unta, mutta uni jatkuu. Ihminen voi kuitenkin luoda omaa untaan kun hän ei koe olevansa unen uhri, vaan itse unennäkijä. Ihmeiden oppikurssi kertoo tästäkin monin sanoin.

Periaatteesa me kaikki ihmiset olemme unemme uhreja niin kauan kunnes otamme vastuun siitä, että luomme itse untamme, olemme sen lähde. Aivan kuten aallot saavat voimansa merestä ja nousevat siitä, saavat ilmiöt ja asiat alkunsa tietoisuutemme merestä. Ja sinnne takaisin taas aikanaan palaavat. Oletko sinä meri vai pieni aalto?

Viime viikolla olin kylpylässä, porealtaassa. Usein olen vedessä meditatiivisessa tilassa. Joka tapauksessa katselin ympäristöä uneni näyttämönä, teatterini lavastuksena ja tiedostin taustalla, että kaikki on tietenkin Yksi, sen saman Ykseyden ottamia hahmoja ja muotoja. Altaaseen tuli vanha mies. Yksi katse. Itse tunnisti Itsensä hänen silmissään. Kumpikin ymmärsi. Pieni hymy. Sitten tilanne oli ohi. Mies lähti pois ja hänet korvasi itämainen mies lapsensa kanssa. Koin ykseyden tilan ja katsoin itämaisen miehen tatuointia. Hänen selässään luki: Jumala on rakkaus.

Eilen uudella hoitohuoneella oli toisenlainen kohtaaminen. Pelko tuli käymään hahmon ottaneena. Pelko joka pelkäsi kaikkea, jopa omaa perhettään ja sitten minua, niin kovasti, että hoito piti keskeyttää. Olin hämmästynyt, mutta vain hetken. Siellä taisikin olla joku osa Itseäni, joka tällaisen unen kautta halusi muistuttaa olemassaolostaan. Lähdin ajamaan autolla kaupungille ja pysähdyin liikennevaloihin. Edessäni olevan auton rekisterikilvessä luki UNI- ja numerosarja, jota en muista. Todellisuuteni siis  muistuttaa minua unenomaisuudestaan. Aina kun olen tekemässä erehdystä, että uskoisin mieleni tuotoksiin ja ohjelmointeihin ja niiden luomuksiin päiväunessa..saan muistuksia monella tavalla. 

 El- Enkeli...

Ehkä tämä on minun tapani Itse muistuttaa Itseäni, jotta en samaistuisi harhaan. Jollakin toisella on toisenlainen tapa tiedostaa, mutta tiedän, että moni kurssejanikin käynyt kanssasisar ja  veli katselee elämänsä tapahtumia samoin kuin minäkin, symbolisesti. Vaikka kaikki on sellaista kuin se on, se on myös tämänlaista. Niin kauan kuin koen olevani jossain paikassa tai jossain maailmassa /tasossa, harjoitan tämänkaltaista näkemistä ja katselemista. Siihen saakka kunnes myös tietoinen uni päättyy ja herään unesta. 

Mitä sitten tapahtuu? Sitä ei mieli voi koskaan tietää, eikä mitkään sanat kuvailla.. näin luulen. Mutta nyt vaikenen, sillä luulo ei ole kokemuksen väärti. Tosin kokemus sisältää kokijan. Olen melko varma, että valaistuminen ei sisällä kokijaa, ei valaistujaa, ei liene ketään joka voisi valaistua. Mitä sitten on? Se on salaisuus. Pidetään se salaisuutena. Aarrearkkuna, jonka sisällön jokainen saa kokea omalla tavallaan. Mutta sen voin jo arvata, että se on jotakin ihan muuta kuin mitä voimme odottaa sen olevan. 

Uneksimisiin...

Kyky antaa anteeksi - Ihmeidentekijöistä suurin

Lomakuukausi alkaa olla lopuillaan ja helteet ovat loistaneet poissaolollaan. Kuitenkin kaikki asiat ovat tässä maailmassamme kuten sääolosuhteet; ne on paras hyväsyä sellaisenaan käyttämättä niiden päivittelyyn kovinkaan paljon energiaa ja aikaa. Kaiken "sellaisuus" on myös helpottava asia oivaltaa. Kaikki on sitä mitä se on, riippumatta siitä miten suhtaudumme siihen. Suhtautumisemme vaikuttaa kuitenkin omaan elämäämme ja sen miellyttävyyteen olennaisesti. Asenne todellakin ratkaisee monessakin asiassa. Siinä piileekin suurin valinnanvapaemme; valitsemme miten suhtaudumme elämämme käsikirjoitukseen. Pelosta vaiko rakkaudesta? 

Anteeksiantamisen ihme on ihmeistä suurin. Sitä Ihmeidenoppikurssikin käsittelee sadoin sivuin. On ihmeellistä kun entisestä haasteesta muodostuukin nykyhetken siunaus. Otin äsken Ihmeidenoppikurssi- kortin ja sain seuraavanlaisen mietelauseen: 

"Kun kohtaat jonkun, muista että se on pyhä kohtaaminen. Kuten näet hänet, näet itsesi. Kuten kohtelet häntä, kohtelet itseäsi. Hänessä sinä joko kadotat itsesi tai löydät itsesi."  Tämä lieneekin asian ydin. Näemme maailmassa vain itsemme, oman mielemme heijastukset. Uskomuksemme kävelevät vastaan joka päivä eri muodoissa ja hahmoissa. Usein kuitenkin uskomuksemme ovat niin hyvin peitossa alitajunnan kellareissa, että saattaa olla haasteellista havaita katselevansa elämänsä teatteriesityksissä omia salaisia uskomuksiaan, jotka on torjunut alitajuntaansa. Torjuntaa seuraa aina projisointi. Se on koko näkyvän maailmankaikkeuden ja ainakin sen tulkinnan juuri. Meillä on kuitekin itsessämme tuo em. vapaus valita miten suhtaudumme arkielämän teatteriesityksiimme. Kaikki tapahtuu mielessä, ei ole mitään "ulkopuolellamme". Maailmailmiö elää meissä.

Tapasin tänä kesänä erään monivuotisen asiakkaani Joukon, jolle henkiopas antoi viestin hänen aiemmasta elämästään Ranskassa. Tästä viestistä Jouko kertoi alkaneen suuren seikkailun joka vetää vertoja varmasti monille kansainvälisille jälleensyntymiskertomuksille, sillä niin hyvin hän on sen dokumentoinut ja valokuvatkin kertovat omaa tarinaansa... Ihmeellisten  yhteensattumien ja mahtavan johdatuksen jälkeen Jouko päätyi viime Toukokuussa tapaamaan aiemman elämän henkilönsä sukulaisia, joista osa on edelleen elossa Candasissa, Pariisin liepeillä sijaitsevassa pikkukylässä. Kohtaaminen oli tunteikas, mutta pääasia ei minusta ole se, että tarina todistaa jälleensyntymän olevan totta, vaan juuri tuo anteeksiantamisen teema, jonka takia uskon Joukon tämän kaiken kokeneen. Anteeksiantaminen niin nykyisen elämän läheisille ihmisille, kuin aiempienkin elämien vaikeille suhteille on varmasti parasta mitä voimme tehdä, jouduttaaksemme matkaamme sinne hengen syliin tai valaistumisen vuorelle. Jouko kertoo omasta seikkailustaan mm. Tampereen Viisas elämä- messuilla Elokuussa.

Iloitsin siitä, että Jouko oli alkuun päästyään seurannut niin hyvin sisäisiä viestejään ja intuitiotaan. Vaikka oppaat ja me näkijät teemme parhaamme, on kuitenkin selvää, että ainakin minun työssäni oppaatkin edustavat juuri ihmisen omaa SIsäistä viisautta, ei mitään "ulkopuolista" tahoa. He ovat vain hahmoja elämämme unessa ja tietoisuuden avaruudessa. Osa laajempaa ITSEÄ. Ja vain  yksi Itse on. 

Kesän aikana on kypsynyt ajatus siitä, että jatkossa työni on johdattaa lähimmäisiäni kohden valon ydintä kuten sen koen, kahta polkua pitkin. Sinä Itse valitset onko polkusi perinteinen vihkimystie, se pitempi tie. Vai onko se Uusi liitto, suora tie kotiin, jota esim. Pelosta rakkauteen ryhmäni edustaa.Molemmat tiet vievät kotiin ja ne myös  yhtyvät jossain vaiheessa. Olen myös huomannut, että monia ihmisiä  kiinnostaa Ihmeiden oppikurssin tapa nähdä asiat, mutta monet kokeavt  teoksen opiskelun haastavana sen kielen ja kirjan paksuudenkin takia. Siksi tarjoan syyskuusta lähtien ryhmää, jossa on ehkä helpompi päästä alkuun tämän mielen oikeinpäinkääntämisen prosessin kanssa. Itse olen kokenut IOK.n todella tehokkaana mielen harhojen oikojana. Oppaani Adamon edustaa myös tätä tapaa nähdä todellisuus harhan lävitse. Sen todellisuuden,  joka on läsnä koko ajan tässä ja nyt, jos vain suostumme luopumaan valheista ja tarinoista, joita annamme mielemme meille sepittää :)

Jos Sinä olet kiinnostunut Oulussa starttaavista ryhmistä, Pelosta rakkauteen tai IOK niin laita viestiä: marjut.moisala@gmail.com

Sinulla ei tarvitse olla omaa IOK kirjaa osallistuaksesi ryhmään, mutta toki sen hankkisessa ei raha mene hukkaan :)

Tai perinteisempää Vihkimystietä edustaa: Atlantiksen valo-kurssisarja ja paljon muuta. 

https://www.facebook.com/tahtipaja (Joukon sivu, joilta voit saada tietoa tapahtumista)

Ja www. solarel.nettisivu.org

Havahtumisen prosesseissa

Olen kokenut kuluvan vuoden aikana sarjan todella voimakkaita heräämisen kokemuksia. Suorastaan olen kylpenyt ykseydessä. Tätä kaikkea edelsi voimakas mustan valon eli alitajunnan läpikäyminen, kuoleman pelon kohtaaminen ja karman varastojen tyhjäys. Huh huh! Mutta oli se sen arvoista. Pelosta rakkauteen- ryhmässä koimme myös paljon voimallisia asioita viime keväänä ja sama jatkuu ryhmässä tänäkin syksynä, ehkä jo Elokuussa.

Havahtumisen matkalla olen kokenut myös voimakkaita fyysisiä muutoksia aivoissa ja kuten jo eräässä blogijutussa kerroin, syttyi päässäni valo, ihan konkreettisestikin palamaan, kun käpylisäke aktivointui. Myöhemmin kuulin eräältä kokeneelta joogilta, että siellä kävyssä todella ON tähtiä, jotka voivat syttyä palamaan. Hieno, mutta erikonen kokemus sekin. Tärkeintä on kuitenkin tämä oivallus, jonka sain jälleen hyvin voimakkaana "Tällaisuuden" tiivistyessä muutama viikko sitten maailmassani:  

Elämäntilanteemme ei tarvitse olla täydellinen tai edes hyvä voidaksemme kokea iloa ja onnea. Henkinen herääminen ei ole elämän parantelua tai pilvissä leijumista. Se on nykyhetkessä olemista sellaisena kuin se avautuu kullakin hengenvedolla. Nykyhetken väistely päättyy ja samalla päättyy ikuinen onnen etsinä ja kärsimyksen välttely ja olet tullut KOTIIN.  Kuvasin tätä facebookissa jokin aika sitten näin: 

"Sitten valaistun, kun olen siihen valmis. Olen joogannut paljon, syönyt terveellisesti, palvellut korkeinta. Kun elän kuten henkisen ihmisen pitääkin elää. Kuten uskomukseni väittävät olevan oikein. Näin mieli saattaa ajatella valaistumisesta.

Sitten kun mieleni on täysi puhdas. Kun tietoisuuden samentajat eivät enää nouse...Sitten kun.

Sitten kun olen maksanut laskut ja velat, olen vapaa tekemään sitä ja tätä. Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, sitten kun olen täysin terve, sitten kun olen hoikistunut tai kun kaikki on mielen mielestä 

”hyvin.” Sittenkö olen Onnellinen?

Ei ei ei. Se on nyt.

Se on Tämä. Juuri tämä tiivistynyt totaalinen todellisuus. Tässä näin, silmieni edessä on Se. Valaistuminen, Onnellisuus, Rakkaus. Olen perillä jokaisella hengenvedolla, vaikkakin tuo hengityksenkin aaltoilu tapahtuu vain sisälläni, tietoisuuden avaruudessa.

Tässä on Se. Se ottaa erilaisia muotoja. Se on laskupino. Se on kolesterooli, joka keräytyy verisuoniin. Se on lapsi, joka huutaa ja sokeutuva vanhus, joka haluaa päästä pois murheenlaaksosta, 

taivaalliseen kotiin. Se on tämä kaikki ja samalla se ei ole mitään. Tämä tässä on myös tyhjyyttä. Tyhjyys elää Sinua ja minua. Oleminen ja ei-oleminen yhtä.

Maailmaa ei ole olemassa, mutta Brahmanista on nyt tullut maailma."

Viime viikonlopun vietimme Kuortaneen Ultrapäivillä huuhaa-kansan vuotuisilla festivaaleilla ja hienoa oli tavata tuttuja ja nauttia päivien annista. 

Kuitenkin omalla kohdallani Ilmiömaailman tutkiminen ei ole enää vuosiin kiinnostanut, vaan paremminkin kaipuuni on ollut sen tuollepuolen, sinne Tiedostamisen avaruuteen, henkeen tai Rigpaan, josta kaikki ilmiöt nousevat. Pois dualismista Ykseyteen.  

Yllättävää oli huomata jälleen sivulauseittenkin kautta, miten eri tavoin henkiset opettajatkin käsittävät heräämisen tai havahtumisen.

Jotkut kutsuvat  new age-polulle ja energioiden maailmaan lähtemistä heräämiseksi. Luulenpa, että meille henkisen kasvun konkareille ja opettajille on monesti vaikea pala hyväksyä se tosiasia, että myös pyhät henkisen kasvun uskomuksemme ja vaivalla hankitut tiedot ja opit ovat loppujenlopuksi osa sitä samaa illuusioiden verkkoa, josta meidän on pakko vapautua, jos aiomme TODELLA herätä maailman unesta, emmekä vain uneksia unia heräämisestä.

Ei ole olemassa niin pyhää asiaa taikka uskomusta, josta meidän ei tulisi luopua. Luulenpa, että myös new age-piireissä suositut "Olet valoa ja rakkautta" fraasit on laittettava todella rehelliseen seulaan ja katsottava mitä sisältämmme todella löytyykään. Tähän toimeen olen itse saanut suurta apua Oneness-suomen prosesseista. Joku toinen saa avun jostain ihan muusta ja tämä on juuri se Rakkauden ja Ykseyden ihanuus. Olemme ykseys, mutta samalla koemme elämän Yksilöinä. 

Kyyjärven Ykseydenkeskuksessa Suvin ja Jarkon hyvässä huomassa koimme todella voimakkaita Ykseyden ja rakkauden siunauksia ja tiloja. 

Oma tapani prosessoida on hiljainen tapa. Jos itken tai nauran, niin se saa tapahtua, mutta yleensä pelkkä tiedostaminen riittää. Joillakin ihmisillä tapa prosessoida ja kokea kundaliinivoimaa on voimakkaampoi ja ulospäin näkyvä ja kuuluva. 

Ajoittain olen kokenut sen jopa häiritsevänä. Mutta tuollaisina hetkinä on hyvä kysyä itseltään KUKA minussa reagoi tai häiriintyy? Kun tätä kysyy ja tarkkailee, niin voi huomata ettei siellä sisällä ole ketään...Kukaan ei siis häriinny :)

Oman ihanan lisänsä viime päiviin on antanut myös Suomen luonto. Kuortanejärvi ja Kyyjärvi antoivat taas parastaan. 

Lähes yötön yö ja aurinko viihdyttivät väriesityksillään ja lintujen kuoro lauloi ykseyden ylilstystä. Hienoa olla elossa ja  juuri siinä aika-paikka-pisteessä, jossa kulloinkin kokee olevansa Tietoisuuden laajassa avaruudessa. 

Siellä sinäkin olet. Itsessä.

Rakkaus vain riippuvuus?

"Rakkaus ei ole kiintymistä.Rakkaus ei tuota surua.Rakkauteen ei sisälly toivoa tai epätoivoa.Rakkautta ei voida tehdä kunniotettavaksi, yhteiskuntakaavion osaksi. Rakkauden puuttuminen saa aikaan kärsimyksen alkamisen." Näin kirjoitti ei-dualistisen kokemisen edelläkävijä Krishnamurti kirjassaan TämäTapahtui.

Onko se kuitenkaan niin  helppoa? Rakkaus ilman kiintymystä, ei varmaankaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Ehkä se tarkoittaa vain sitä, ettemme voi omistaa rakkautta, emme voit ehdä siitä opinkappaletta tai uskomusta vaikka niin useat ovat tätä yrittäneet ja yhä uudelleen yrittävät. Vangita vapaan, vaikka laulussakin lauletaan ettet vapaata vangita voi.

Jos vangitsemme rakkauden tai rakkautemme kohteen, onko se todella rakkautta? Vai omistamisen halua, egon punoma juoni, halua sitoa ja tulla sidotuksi.

Rakkaus ei tuota surua? Niinkö on? Omistamisen halu tuottaa surua ja kärsimystä. Halu sitoa ja olla riippuvainen, tuottaa sitä varmasti. Todellinen rakkaus kuitenkin vapauttaa kuin emolintu poikasen pesästään. Tönäisee lentoon ja ehkä vielä toivoo, että maailmankaikkeus puhaltaa ilmaa siipien alle. Rakkaus ja läheisriippuvuus ovat kaksi eri asiaa, mutta totta totisesti, henkisen kasvun vihkimyksissähän se julman rakkauden koe taitaa ollakin se haastavin! 

Julma rakkaus vai onko se sittenkin se todellinen rakkaus? Onko rakkautta auttaa vaikkapa toistuvasti jotakin läheistä, joka kerta toisensa jälkeen ajautuu samaan tilanteeseen, löytämättä apua ja vastauksia itsestään?  Henkisen kasvun oppikirjoissa toistetaan yhä uudelleen: Toistuva apu ei ole apua ensinkään. Suurinta rakkautta joissakin tilanteissa on auttaa ihmistä oppimaan kuinka hän voi itse auttaa itseään. Silloin on pakko kääntyä pois kun käsi kurottaa kohti ja siunata ja toivoa, että pysyvä apu löytyy lähempää kuin arvataankaan, sieltä käden juuresta, omasta sydämestä. 

Mutta. Tässäkin on riskinsä. Mistä tiedämme milloin on aika  tarttua ojennettuun käteen ja millon ei? Milloin apu tai sen antamattomuus perustuu Rakkauteen eikä egon valikointiin? Tähän jokaisen on löydettävä vastaus itsestään. 

Rakkauteen ei sisälly toivoa tai epätoivoa? Näin oppaani Adamonkin toteaa kirjoissamme; Kun jätät pois toivon, pääset myös epätoivosta, sillä nämä kaksi ovat erottamattomat, veljekset kuin ilvekset. Voimme säikähtää jos meille sanotaan ettei meillä ihmispoloilla ole toivoa, tai ettei toivo ole toivottavaa. Mutta jos ajattelet tarkemmin, niin asia kirkastuu. Mieli uskottelee aina sen  paremman ajan olevan tulevaisuudessa. Joskushan tämä on tottakin, elämäntilanteen osalta, mutta itse elämä on aina Nyt ja vain nyt. Siten toivon ja epätoivon kurjimuksesta pääseminen tarkoittaa hyppyä kaksinaisuudesta Ykseyteen ja vapauteen.

Rakkauden puuttuminen saa aikaan kärsimyksen alkamisen? Kyllä. Näin aina, on oma kokemukseni. Ja aloittakaamme itsestämme. Ellemme rakasta itseämme elämme kärsimyksen kentässä, jatkuvasti. Ja päinvastoin kun meissä ja meillä on rakkautta, kun olemme rakkaus, kärsimys loistaa poissaolollaan: Silloin meidän ei tarvitse yrittää käyttäytyä rakastavasti, tai ponnistella ja pinnistellä ollaksemme rakastavia. Olemme sitä ilman ehtoja ja kokonaan ja voisiko rakkaus olla muuta kuin oma itsensä? Säteillä tätä itseään kuin aurinko, valikoimatta kohdettaan. Rakkaudellista päivää sinulle ystäväni. Kuunnellaanhan jälleen tänään sydämen hiljaisuutta jossa piilee suurta voimaa, rakkauden voimaa.

UUSI BLOGI, UUDET KUJEET

Tämän blogin nimi tuli unessa. RakkausOn.com. Ja idea kirkastui parin päivän aikana. Blogi ihmisyydestä, rakkaudesta, ihmissuhteista, kosmisesta tantrasta ja henkisestä kasvusta.Toisessa blogissani:

http://solarel.blogspot.fi/ (Valon virtaa) kirjottelen edelleen matkakertomuksia sekä pidempiä henkisen kasvun juttuja. Tässä rakkaus- blogissa enemmän jokapäiväisiä huomioita ja oivalluksia.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi alkaa Sinusta, sisältäsi. Elämäntilanteesi ei määrittele Onnellisuutesi astetta. Jokainen meistä ihmisistä tahtoo olla onnellinen, mutta kenties  juuri tämä alituinen onnen metsästys, luokin onnettomuutta. 

Voisiko ollakin niin, että onni on tässä ja nyt, ei eilen eikä huomenna. Mieli ei voi ymmärtää rakkautta, sillä se elää eilisessä ja huomisessa: Sinä Itse sen sijaan voit Olla Rakkaus. Olla sitä tässä ja nyt. Apinamielemme puuhastelee aina jotakin. Sen tarkoitus on pitää meidät liikkeessä. Varma tapaa hankkia elämätöntä elämää on elää liikkuvan mielensä ohjastuksessa. Elämässä sitku-elämää, joka ei koskaan tule. Sitku olen rikas, rakastettu tai valaistunut, arvostettu...SITTEN olen onnellinen. Ei ei ei. Se on nyt tai ei koskaan. Sillä  jos se" sitku" tulee JA olet onnellinen, niin sekin tapahtuu kyseisessä nyt-hetkessä. 

Blogissani kerron myös elämästä Selvänäkijän näkövinkkelistä, onhan se ammattini ja jo pienestä lähtien olen kokenut toiset ilmiömaailman tasot kuten enkelit ja henkioppaat todellisina.Toimenkuvaan kuuluu myös kirjojen kirjottaminen ja niitäkin on tullut rustattua jo yli kymmenen kappaletta viimeisten viidentoista vuoden aikana.

Elämän näkeminen unenkaltaisena kudoksena, mutta samalla Rakkautena ja Ykseytenä on rikkauteni, jonka tahdon jakaa myös Sinun kanssasi. 

Rakkaus ei tietenkään ole vain päivänpaistetta ja poutapilvissä leijailua, vaan siihen kuuluvat myös ihmissuhteiden herättämät tunneaallokot. Siitäkin jatkossa lisää, kenties vähän eri tavalla kuin perinteiset käsitykset antavat ymmärtää.

Elämän koko kirjo on Sinun sisälläsi, Sydämessäsi. 

Pelko on illuusio. Varjojen tanssia tietoisuuden taivaalla.

Vain RakkausOn, ja Sinä olet Se.

Iloisiin kuulemisiin Marjut