Havahtumisen prosesseissa

Olen kokenut kuluvan vuoden aikana sarjan todella voimakkaita heräämisen kokemuksia. Suorastaan olen kylpenyt ykseydessä. Tätä kaikkea edelsi voimakas mustan valon eli alitajunnan läpikäyminen, kuoleman pelon kohtaaminen ja karman varastojen tyhjäys. Huh huh! Mutta oli se sen arvoista. Pelosta rakkauteen- ryhmässä koimme myös paljon voimallisia asioita viime keväänä ja sama jatkuu ryhmässä tänäkin syksynä, ehkä jo Elokuussa.

Havahtumisen matkalla olen kokenut myös voimakkaita fyysisiä muutoksia aivoissa ja kuten jo eräässä blogijutussa kerroin, syttyi päässäni valo, ihan konkreettisestikin palamaan, kun käpylisäke aktivointui. Myöhemmin kuulin eräältä kokeneelta joogilta, että siellä kävyssä todella ON tähtiä, jotka voivat syttyä palamaan. Hieno, mutta erikonen kokemus sekin. Tärkeintä on kuitenkin tämä oivallus, jonka sain jälleen hyvin voimakkaana "Tällaisuuden" tiivistyessä muutama viikko sitten maailmassani:  

Elämäntilanteemme ei tarvitse olla täydellinen tai edes hyvä voidaksemme kokea iloa ja onnea. Henkinen herääminen ei ole elämän parantelua tai pilvissä leijumista. Se on nykyhetkessä olemista sellaisena kuin se avautuu kullakin hengenvedolla. Nykyhetken väistely päättyy ja samalla päättyy ikuinen onnen etsinä ja kärsimyksen välttely ja olet tullut KOTIIN.  Kuvasin tätä facebookissa jokin aika sitten näin: 

"Sitten valaistun, kun olen siihen valmis. Olen joogannut paljon, syönyt terveellisesti, palvellut korkeinta. Kun elän kuten henkisen ihmisen pitääkin elää. Kuten uskomukseni väittävät olevan oikein. Näin mieli saattaa ajatella valaistumisesta.

Sitten kun mieleni on täysi puhdas. Kun tietoisuuden samentajat eivät enää nouse...Sitten kun.

Sitten kun olen maksanut laskut ja velat, olen vapaa tekemään sitä ja tätä. Sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, sitten kun olen täysin terve, sitten kun olen hoikistunut tai kun kaikki on mielen mielestä 

”hyvin.” Sittenkö olen Onnellinen?

Ei ei ei. Se on nyt.

Se on Tämä. Juuri tämä tiivistynyt totaalinen todellisuus. Tässä näin, silmieni edessä on Se. Valaistuminen, Onnellisuus, Rakkaus. Olen perillä jokaisella hengenvedolla, vaikkakin tuo hengityksenkin aaltoilu tapahtuu vain sisälläni, tietoisuuden avaruudessa.

Tässä on Se. Se ottaa erilaisia muotoja. Se on laskupino. Se on kolesterooli, joka keräytyy verisuoniin. Se on lapsi, joka huutaa ja sokeutuva vanhus, joka haluaa päästä pois murheenlaaksosta, 

taivaalliseen kotiin. Se on tämä kaikki ja samalla se ei ole mitään. Tämä tässä on myös tyhjyyttä. Tyhjyys elää Sinua ja minua. Oleminen ja ei-oleminen yhtä.

Maailmaa ei ole olemassa, mutta Brahmanista on nyt tullut maailma."

Viime viikonlopun vietimme Kuortaneen Ultrapäivillä huuhaa-kansan vuotuisilla festivaaleilla ja hienoa oli tavata tuttuja ja nauttia päivien annista. 

Kuitenkin omalla kohdallani Ilmiömaailman tutkiminen ei ole enää vuosiin kiinnostanut, vaan paremminkin kaipuuni on ollut sen tuollepuolen, sinne Tiedostamisen avaruuteen, henkeen tai Rigpaan, josta kaikki ilmiöt nousevat. Pois dualismista Ykseyteen.  

Yllättävää oli huomata jälleen sivulauseittenkin kautta, miten eri tavoin henkiset opettajatkin käsittävät heräämisen tai havahtumisen.

Jotkut kutsuvat  new age-polulle ja energioiden maailmaan lähtemistä heräämiseksi. Luulenpa, että meille henkisen kasvun konkareille ja opettajille on monesti vaikea pala hyväksyä se tosiasia, että myös pyhät henkisen kasvun uskomuksemme ja vaivalla hankitut tiedot ja opit ovat loppujenlopuksi osa sitä samaa illuusioiden verkkoa, josta meidän on pakko vapautua, jos aiomme TODELLA herätä maailman unesta, emmekä vain uneksia unia heräämisestä.

Ei ole olemassa niin pyhää asiaa taikka uskomusta, josta meidän ei tulisi luopua. Luulenpa, että myös new age-piireissä suositut "Olet valoa ja rakkautta" fraasit on laittettava todella rehelliseen seulaan ja katsottava mitä sisältämmme todella löytyykään. Tähän toimeen olen itse saanut suurta apua Oneness-suomen prosesseista. Joku toinen saa avun jostain ihan muusta ja tämä on juuri se Rakkauden ja Ykseyden ihanuus. Olemme ykseys, mutta samalla koemme elämän Yksilöinä. 

Kyyjärven Ykseydenkeskuksessa Suvin ja Jarkon hyvässä huomassa koimme todella voimakkaita Ykseyden ja rakkauden siunauksia ja tiloja. 

Oma tapani prosessoida on hiljainen tapa. Jos itken tai nauran, niin se saa tapahtua, mutta yleensä pelkkä tiedostaminen riittää. Joillakin ihmisillä tapa prosessoida ja kokea kundaliinivoimaa on voimakkaampoi ja ulospäin näkyvä ja kuuluva. 

Ajoittain olen kokenut sen jopa häiritsevänä. Mutta tuollaisina hetkinä on hyvä kysyä itseltään KUKA minussa reagoi tai häiriintyy? Kun tätä kysyy ja tarkkailee, niin voi huomata ettei siellä sisällä ole ketään...Kukaan ei siis häriinny :)

Oman ihanan lisänsä viime päiviin on antanut myös Suomen luonto. Kuortanejärvi ja Kyyjärvi antoivat taas parastaan. 

Lähes yötön yö ja aurinko viihdyttivät väriesityksillään ja lintujen kuoro lauloi ykseyden ylilstystä. Hienoa olla elossa ja  juuri siinä aika-paikka-pisteessä, jossa kulloinkin kokee olevansa Tietoisuuden laajassa avaruudessa. 

Siellä sinäkin olet. Itsessä.