Haluaisitko parantaa maailmaa?
Onko näköpiirissäsi epäkohtia, minne tahansa katsot? Vai näetkö
rakkauden ilmennyksiä ja vapautta sekä kauneutta maailmassasi?
Voisitko
kuvitella, ettei ole olemassa mitään "maailmaa" sinusta erossa? Maailma
erossa kokijastaan on mahdottomuus ja siten mitä tahansa maailmassasi
havaitset kertoo vain ja ainoastaan omista uskomuksistasi tai
uskomusjärjestelmästä, johon olet samaistunut ja jonka siis projisoit
itsesi "ulkopuolelle" nähtäväksi, koska et havaitse sitä sisälläsi.
Toisaalta, ulkopuolta erotettuna sisäpuolesta ei ole, joten projektio
palaa aina takasin havaitsijalleen ja todistaa vain havaitsijasta eikä
mistään muusta.
Jos tahdot siis parantaa maailmaa jonka
näet ympärilläsi, pysähdy ja katso peiliin. Maailma on peilisi. Näe
mihin uskot, salaisesti tai avoimesti. Ja valitse antaa anteeksi
näkemillesi kuville itsessäsi, tietoisuudessasi, jolloin myös se mitä
ulkopuolellasi näet muuttuu. Maailma on tosiaankin vain peili, joka
heijastaa kuviamme ja uskomuksiamme. Maailmalla ei ole meille muuta
arvoa, kuin se arvo jonka sille annamme. Mitään itseisarvoa sillä ei
ole.Emme opi maailmasta muuta, kuin huomaamaan sen mitä olemme painaneet
syvälle alitajuntaamme, mutta sehän on jo paljon! Kun luovumme
maailmailmiön henkistämisestä, kun emme odota maailman antavan meille
mitään tiettyä, vapautamme itsemme myös ehdollistumista. On sanonta: "Et
.tarvitse luottamusta, jos sinulla ei ole toiveita." Jos yritämme
hallita maailmaa ja asetamme sille toiveita, mukaan lukien maailmassa
havaitsevamme muut ihmiset ja hahmot, niin tarvitsemme toki paljon
luottamusta, ja siitä huolimatta maailma tuppaa pettämään odotuksemme.
Kun meillä ei ole toiveita tai pelkoja, voimme ottaa vastaan kaiken
sellaisenaan ja siitä syntyy mahtava seikkailu ja retki kohden avartuvaa
tiedostamista ja rakkautta, joka sinä itse olet.
Oppaani
Adamonkin kirjoissamme kysyy, onko maailma se jota rakastat? Osa meistä
haluaa valaistua, mutta meissä asuu myös pelkäävä osa, joka haluaa
uinua tiedottomuuden unessa. Tuo osa pelkää valoamme, sillä jo se ei
pelkäisi, olisimme valaistuneet jo ajat sitten. Ihmeiden oppikurssikin
korostaa: Et herää siksi ettetkö voisi herätä juuri nyt, vaan koska et
tahdo. Kuka ei tahdo? Ehkä juurikin se kuuluisa "vapaan tahdon
lähettiläs" sisällämme, eli siis ego, usko erillisyyden harhaan, usko
erilaisuuteen. Ja jos näet maailmassasi hulluutta tai korjattavaa, voit
olla varma ettei tuo erillisyyden lähettiläs ole vielä antautunut ja
antanut paikkaansa täysin rakkaudelle sinussa. Rakkaus ei koskaan
tuomitse. Se ei muista kärsimäänsä "pahaa" eikä edes usko sen
todellisuuteen.
Kun elämme jatkuvassa anteeksiaannon
flowssa, olemme antamassa ohjaksia valolle itsessämme ja pelkäävä
todistajamme menettää otettaan meissä. Tuo anteeksianto ei ole sitä
vanhakantaista anteeksiantoa jossa on "minä", "sinä" ja anteeksianto,
eli kolme yhdessä, vaan siinä on vain Yksi. Minä olen sinä ja mitään
anteeksiannettava ei edes ole. Kun keskitymme valoon toisissamme,
vahvistamme sitä. Pyhän hengen läsnäolo meissä voimistu päivä päivältä.
Tämä on tie valoon ja rakkauteen, joka ei ole riippuvainen ns ulkoisesta
maailmasta ja sen hahmoista, heidän tekemisistään tai tekemättä
jättämisistään. Ja sitä kutsuisin sanalla Vapaus. Koetko olevasi vapaus?
Ainutta vapautta on täysin tarkoittaen sanoa: Tapahtukoon sinun
tahtosi. Silloin Sinä et ole se joka on puikoissa ja voit antaa itsesi
levätä ja antaa Korkeimman todellisuutesi hoitaa hommat. Kukapa ne
osaisi parhaiten hoitaakaan, kuin se valo joka on läsnä aina, myös
pimeyden hetkinä. Tuo valo läpäisee kaiken, on kaikki ja sinä itse olet
se, vaikket kenties vielä tiedäkään sitä. Ja niin myös pelkäävä
todistajasi voi rentoutua aitiossaan ja sulaa kaiken kattavaan pyhään
valoosi eli henkeen.
Jokaisena hetkenä olemme ajan ja
paikan tuolla puolen kvanttitilassa, hiljaisuudessa, läsnäolossa, jos
vain huomaamme sen mielen kuohunnan keskellä. Jokaisena hetkenä meillä
on vapaus valita anteeksianto näkemillemme asioille tai samaistuminen
niihin eli niihin uskominen. Uskominen on reagtio ja se on karman
raaka-ainetta. Anteeksianto meissä näkee totuuden katsomalla harhan
lävitse, sitä tuomitsematta. Emme koskaan tuomitse itseämme, sillä
muistathan, olemme rakkaus eikä rakkaus tuomitse? Kvanttitilassa annamme
siis anteeksi yhtä aikaa sekä tämän hetken läksyjä, että niitä "muiden
aikojen ja paikkojen" läksyjä jotka resonoivat samanaikaisesti tämän
hetkemme kanssa. Näin tarve käyttää aikaa karman läksyjen
suorittamiseen vähenee ja astumme onnelliseen uneen, ei siksi että
kaikki haasteet katoaisivat sormia näpsäyttämällä, vaan koska olemme
itse valinneet rakkauden ja fokusoimme siihen myös ns maailmallisten
havaintojemme osalta.
Kutsun sinut
Kvanttianteeksianto
-koulutukseen, joka alkaa ensi vuoden 2017 alussa ja
kokoontuu seitsemän kertaa. Jos tämä teksti ärsytti sinua, niin hyvä
juttu, on aika tutkia miksi?
Jos taas tunsit, että näin se
taitaa olla;emme voi parantaa maailmaa parantamatta omaa
syyllisyyttämme, jonka olemme siihen projisoineet, niin vielä parempi.
Laita ilmoittautumista/tiedustelua sähköpostiin niin saat tarkemmat
tiedot ajankohdasta.
On hienoa virrata rakkaudessa ja
valossa, mutta ei vain osa-aikaisesti? Jos ego tuntuu vetävän mattoa
jalkojesi alta tuon tuosta, niin kenties on aika harjoitella yhdessä ja
vahvistaa valoa joka sinä olet, ja joka me jokainen yhdessä olemme.
Astukaamme rakkauden junaan, päätepysäkki näkyy jo<3
