Maailma todistaa Sinusta. Näetkö pelkoa vai rakkautta?

Haluaisitko parantaa maailmaa? Onko näköpiirissäsi epäkohtia, minne tahansa katsot? Vai näetkö rakkauden ilmennyksiä ja vapautta sekä kauneutta maailmassasi?

Voisitko kuvitella, ettei ole olemassa mitään "maailmaa" sinusta erossa? Maailma erossa kokijastaan on mahdottomuus ja siten mitä tahansa maailmassasi havaitset kertoo vain ja ainoastaan omista uskomuksistasi tai uskomusjärjestelmästä, johon olet samaistunut ja jonka siis projisoit itsesi "ulkopuolelle" nähtäväksi, koska et havaitse sitä sisälläsi. Toisaalta, ulkopuolta erotettuna sisäpuolesta ei ole, joten projektio palaa aina takasin havaitsijalleen ja todistaa vain havaitsijasta eikä mistään muusta.

Jos tahdot siis parantaa maailmaa jonka näet ympärilläsi, pysähdy ja katso peiliin. Maailma on peilisi. Näe  mihin uskot, salaisesti tai avoimesti. Ja valitse antaa anteeksi näkemillesi kuville itsessäsi, tietoisuudessasi, jolloin myös se mitä ulkopuolellasi näet muuttuu. Maailma on tosiaankin vain peili, joka heijastaa kuviamme ja uskomuksiamme. Maailmalla ei ole meille muuta arvoa, kuin se arvo jonka sille annamme. Mitään itseisarvoa sillä ei ole.Emme opi maailmasta muuta, kuin huomaamaan sen mitä olemme painaneet syvälle alitajuntaamme, mutta sehän on jo paljon! Kun luovumme maailmailmiön henkistämisestä, kun emme odota maailman antavan  meille mitään tiettyä, vapautamme itsemme myös ehdollistumista. On sanonta: "Et .tarvitse luottamusta, jos sinulla ei ole toiveita." Jos yritämme hallita maailmaa ja asetamme sille toiveita, mukaan lukien maailmassa havaitsevamme muut ihmiset ja hahmot, niin tarvitsemme toki paljon luottamusta, ja siitä huolimatta maailma tuppaa pettämään odotuksemme. Kun meillä ei ole toiveita tai pelkoja, voimme ottaa vastaan kaiken sellaisenaan ja siitä syntyy mahtava seikkailu ja retki kohden avartuvaa tiedostamista ja rakkautta, joka sinä itse olet.

Oppaani Adamonkin kirjoissamme kysyy, onko maailma se jota rakastat? Osa meistä haluaa valaistua, mutta meissä asuu  myös pelkäävä osa, joka haluaa uinua tiedottomuuden unessa. Tuo osa pelkää valoamme, sillä jo se ei pelkäisi, olisimme valaistuneet jo ajat sitten. Ihmeiden oppikurssikin korostaa: Et herää siksi ettetkö voisi herätä juuri nyt, vaan koska et tahdo. Kuka ei tahdo? Ehkä juurikin se kuuluisa "vapaan tahdon lähettiläs" sisällämme, eli siis ego, usko erillisyyden harhaan, usko erilaisuuteen. Ja jos näet maailmassasi hulluutta tai korjattavaa, voit olla varma ettei tuo erillisyyden lähettiläs ole vielä antautunut ja antanut paikkaansa täysin rakkaudelle sinussa. Rakkaus ei koskaan tuomitse. Se ei muista kärsimäänsä "pahaa" eikä edes usko sen todellisuuteen.

Kun elämme jatkuvassa anteeksiaannon flowssa, olemme antamassa ohjaksia valolle itsessämme ja pelkäävä todistajamme menettää otettaan meissä. Tuo anteeksianto ei ole sitä vanhakantaista anteeksiantoa jossa on "minä", "sinä" ja anteeksianto, eli kolme yhdessä, vaan siinä on vain Yksi. Minä olen sinä ja mitään anteeksiannettava ei edes ole. Kun keskitymme valoon toisissamme, vahvistamme sitä. Pyhän hengen läsnäolo meissä voimistu päivä päivältä. Tämä on tie valoon ja rakkauteen, joka ei ole riippuvainen ns ulkoisesta maailmasta ja sen hahmoista, heidän tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Ja sitä kutsuisin sanalla Vapaus. Koetko olevasi vapaus? Ainutta vapautta on täysin tarkoittaen sanoa: Tapahtukoon sinun tahtosi. Silloin Sinä et ole se joka on puikoissa ja voit antaa itsesi levätä ja antaa Korkeimman todellisuutesi hoitaa hommat. Kukapa ne osaisi parhaiten hoitaakaan, kuin se valo joka on läsnä aina, myös pimeyden hetkinä. Tuo valo läpäisee kaiken, on kaikki ja sinä itse olet se, vaikket kenties vielä tiedäkään sitä. Ja niin myös pelkäävä todistajasi voi rentoutua aitiossaan ja sulaa kaiken kattavaan pyhään valoosi eli henkeen.

Jokaisena hetkenä olemme ajan ja paikan tuolla puolen kvanttitilassa, hiljaisuudessa, läsnäolossa, jos vain huomaamme sen mielen kuohunnan keskellä. Jokaisena hetkenä meillä on vapaus valita anteeksianto näkemillemme asioille tai samaistuminen niihin eli niihin uskominen. Uskominen on reagtio ja se on karman raaka-ainetta. Anteeksianto meissä näkee totuuden katsomalla harhan lävitse, sitä tuomitsematta. Emme koskaan tuomitse itseämme, sillä muistathan, olemme rakkaus eikä rakkaus tuomitse? Kvanttitilassa annamme siis anteeksi yhtä aikaa sekä tämän hetken läksyjä, että niitä "muiden aikojen ja paikkojen" läksyjä jotka resonoivat samanaikaisesti tämän hetkemme kanssa. Näin tarve käyttää aikaa karman läksyjen suorittamiseen vähenee ja astumme onnelliseen uneen, ei siksi että kaikki haasteet katoaisivat sormia näpsäyttämällä, vaan koska olemme itse valinneet rakkauden ja fokusoimme siihen myös ns maailmallisten havaintojemme osalta.

Kutsun sinut Kvanttianteeksianto

-koulutukseen, joka alkaa ensi vuoden 2017 alussa ja kokoontuu seitsemän kertaa. Jos tämä teksti ärsytti sinua, niin hyvä juttu, on aika tutkia miksi?

Jos taas tunsit, että näin se taitaa olla;emme voi parantaa maailmaa parantamatta omaa syyllisyyttämme, jonka olemme siihen projisoineet, niin vielä parempi. Laita ilmoittautumista/tiedustelua sähköpostiin niin saat tarkemmat tiedot ajankohdasta.

On hienoa virrata rakkaudessa ja valossa, mutta ei vain osa-aikaisesti? Jos ego tuntuu vetävän mattoa jalkojesi alta tuon tuosta, niin kenties on aika harjoitella yhdessä ja vahvistaa valoa joka sinä olet, ja joka me jokainen yhdessä olemme. Astukaamme rakkauden junaan, päätepysäkki näkyy jo<3