Suhteeni lihansyöntin on ristiriitainen. Ajoittain olen ollut
kasvissyöjä, mutta sitten taas ajautunut lihallisten halujen pariin.
Olen miettinyt ja kuulostellut erilaisia näkemyksiä aiheesta ja
todennut, että niin monenlaista tämäkin asia pitää sisällään. Jos
ajatellaan asiaa eettisesti, niin tietenkin jo yksinomaan eläinten
kohtelu tuotantoeläminä aihauttaa kylmiä väristyksiä. Jokaisella
tuntevalla olennolla tulisi olla mahdolisuus hyvään ja onnelliseen,
omanlaiseensa elämään.
Jos siis emme tahdo pistää suuhumme mitään
tuntevaa ruokaa, niin hedelmät lienevät ainut vaihtoehto, fruittareita
tunnetaankin henkisen kasvun ja siihen liittyvän elämäntavan piiirissä
jonkin verran. Vastikään luin kuitenkin artikkelin myös siitä, kuinka
mustikan- ja puolukanvarvut kääntyvät poispäin kun marjastaja on
tulossa..Hm.. jännä juttu...Mihinköhän varvut haluaisivat säästää
marjojaan, linnuille ja karhuille kenties?
Ihmeiden
oppikurssilaisten parissa ei kasvisyöntiä ihailla yleisesti koska
kaikkihan on vain unta. Gary Renardinkin mielestä eläimen paras paikka
on lautasella perunoitten vieressä. Monet IOK.laiset sanovat, ettei ole
tarpeen tehdä muutoksia maailman eli unen tasolla vaan mielessä. Tämä on
tietenkin totta, mutta jos päivätietoinen mieli ei vielä usko kaiken olevan unta todella, niin saattaapi olla, että lihan syöminen aiheuttaa syylllisyyttä...ainakin alitajunnassa.
Ramana
Maharshilta, intian kuluisalta mestarilta kysyttiin miten ashramissa
saattoi olla tiikerin taljoja lattialla ja kuinka ihmiset saattoivat
käyttää niitä jooga-alustoinaan. Ramana vastasi: "ITSE on tiikeri."
Kaikki on Itseä, niin muodot kuin se elämänvoima, joka antaa niille elämän ja se suuri avaruus, joka ympäröi ja läpäisee maailmailmiön.Tämä tuskin kuitenkaan antaa ihmiselle luvan kohdalla muita luontokappaleita mielivaltaisesti ja julmasti. Alkuperäiskansat ratkaisivat tämän ongelman kunnioittamala saaliseläintään ja pyytämällä luvan sen hengen ottamiseen. Tämänkaltainen lihanpyynti ja syöminen on varmasti aivan eriasia kuin se mitä tuotantoeläinten kohtalona tänä päivänä on.
Kaikki on Itseä, niin muodot kuin se elämänvoima, joka antaa niille elämän ja se suuri avaruus, joka ympäröi ja läpäisee maailmailmiön.Tämä tuskin kuitenkaan antaa ihmiselle luvan kohdalla muita luontokappaleita mielivaltaisesti ja julmasti. Alkuperäiskansat ratkaisivat tämän ongelman kunnioittamala saaliseläintään ja pyytämällä luvan sen hengen ottamiseen. Tämänkaltainen lihanpyynti ja syöminen on varmasti aivan eriasia kuin se mitä tuotantoeläinten kohtalona tänä päivänä on.
Itsekin
aikoinani kalastin ja pyysin aina vedenhengiltä lupaa siihen ja samalla
pyysin, että minun siimoihini tarttuisivat ne eläimet joiden oli jo
mutenkin aika lähteä maailmasta.Tämän seurauksena oli ihmetteleviä
ilmeitä kalastusporukassa, kun sain yleensä aina seurueen isoimmat tai
ainoat saaliit:D Tai ehkä syynä oli vain Rapala Raddling Rap tai
amatöörin onni.
Kasvissyönti tai fruittaaminen on
varmasti terveydenkin kannalta hyvä asia, mutta jos ego tarttuu tähänkin
asiaan on tulos hieman toinen. Voi olla kiusaus tuntea itsensä
paremmaksi kuin nuo brutaalit lihansyöjä barbaarit. Voi olla, että
syyllisyys juoksuttaa ja mikään ei enää riitä...Ja elämästä katoaa maku.
Sama on varmasti vaarana muissakin terveysasioissa tai kuntoilussa, tai
aivan missä vaan. Överit voi vetää muidenkin tuotteiden kuin karkkien
parissa!
Joku saattaa julistaa olevansa kasvisyöjä, mutta konkretian tasolla hän syö kuitenkin kalaa, muinia ja maitotuotteita. On hyvä huomata, että se oma mieli on kuitenkin määrittelemässä aina mikä on "oikein" ja mikä "väärin" ja meidän oikein ei välttämättä ole oikein arabin tai juutalaisen mukaan. Saattaa jopa olla, että erilaiset säännöt mielessämme ovat vain opittuja, kansallisuuteen tai uskontoon liittyviä sääntöjä, joita emme ehkä koskaan ole todella pohtineet ja omaksemme ottaneet, paitsi automaattisina itsestäänselvyyksinä.
Jos haluaa korostaa kasvissyönnin tärkeyttä
henkisen kasvun jouduttajana tai lihan syömistä sen esteenä, niin on
hyvä kurkottaa katseensa ylöspäin, kohden Himalajan huippuja. Tiibetissä
elää ja sieltä on siirtynyt naapurimaihin minun nähdäkseni maailman
korkeinta henkisyyttä edustavia buddhalaisia. Tiibetissä eivät kasvit
kuitenkaan kovinkaan kukoista. Jakin maitoteellä ja kuivalihalla
eläminen ei kuitenkaan ole estänyt tuottamasta valaistuneita mestareita
vuosituhat toisensa jälkeen...Niin, kaikki on suhteellista. Dalai Lama
kuitenkin kuuluu siirtyneen kasvisravintoon Intian muutettuaan, ehkä
ollakseen esimerkiksi meille muille ;)
Miksi kirjoitan tästä aihesta tänään? Koska se on ollut viimeaikoina ajankohtainen keskustelunaihe useammankin ystävän kanssa.
Jokainen
varmasti itse sydämessään tekee omat päätöksensä ruokavalionsa suhteen
muistaen, ettei ole yhtä ainutta oikeaa totuuta mistään asiasta
maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti